1.11.2011

Syksyn tohinoita

Syyskuun alussa kävimme Helsingissä tokoilemassa Fanin kanssa. Tulos oli 91,5p. Niin syy tähän oli se, että nurmikentillä ei olla kamalasti treenattu. Kisakenttä oli täynnä citykaninen jälkiä ja jätöksiä, jotka kiehtoivat pojua enemmän kuin kisaaminen. Tuomarilta saatiin kuitenkin kehuja yhteistyöstä ja ymmärsi metsästysviettisen koiran oikkuja.

Yksi oikuista oli hyppy. Poju katseli ihmeissään minua ja sitten kiisi merkille. Seisoi siellä niin nätisti,. sitten otti merkin suuhun ja toi sen minulle käteen. Noutaja mikä noutaja. Uudestaan tehtiin liike ja sitten se meni nappiin, mutta siis liian myöhään. Tällaisiä pieniä mokia tuli pitkin suoritusta. Mutta ei se haittaa kyseessä on kuitenkin nuori koira ja kokematon ohjaaja, joten yhdessä tutkitaan tokokin saloja eteenpäin.

Photobucket

Kyyhkysiä saatiin tiputeltua Fanille aika hyvin ja poju käyttäytyi passissakin melkein aina mallikkaasti.
Photobucket

Syksyn edetessä ollaan herätelty Fania taas ylösajavaksi ja hienosti poika heittää lenkkiä. Viime viikonloppuna poju toi nätisti pyyn ampumahollille, harmi vaan, että minulla oli sillä kertaa kamera haulikon sijaan mukana..
Photobucket

Photobucket

Noutotreeneissäkin pyörähdettiin ja huomata sai, että porukkatreeneissä meidän pitäisi käydä useammin. Poju piippaili ja kuumeni rivissä. Sitten meni palautuksia pelleilyksi, mutta kyllä se sitten hissukseen alkoi pelittämään.
Photobucket

Nella on päässyt myös tosi toimiin ja muutama helge onkin jo kohdannut loppunsa sen seurauksena. Hienosti neitokainen on toiminut ja bonuksena on tullut se, että pillillä on saatu se pois jopa haukulta.
Photobucket

Molempien kuntoa on kohotettu vetolenkeillä.
Photobucket

Nella neidon kanssa on kotosalla myös tokoiltu. Hienosti alkaa sujumaan kun nyt on oppinut miten jämptiä saa koulutettua, aivan toisella tyylillä kuin labbista siis.
Photobucket

31.8.2011

Päivitystä






Kesä se hujahtaa ja pikkuhiljaa alkaa syksyksi vaihtumaan.
Fani kävi kesällä virallissa kuvauksissa ja lonkat ovat pojulla B/B, kyynäreet 0/0 ja silmät terveet.
Kouvolan näyttelyssäkin Fani pääsi käymään käyttöluokassa, tuloksena oli KÄY-H. Liian laihassa kunnossa labbikseksi oli poju tuomarin mielestä

.

Metsällä ollaan käyty. Hyvin Fani on tuonut kyyhkyjä, lokkeja ja variksia. Ainoa miinus on sen showtyyppinen omiminen. Ei se riistaa riko, mutta saattaa muutaman kierroksen pyöriä ympärillä ennen kuin lintu tuodaan käteen. Joskin metsäpäivän edetessä loppuu pelleilykin. Ilmeisesti poika sen verran paineistuu, että sitten alkaa kierrokset käymään yli.
Passissa poju malttaa olla todella nätisti. Viime syksyyn verrattuna ero on valtava. Hyvin Fani terävöityy kun huomaa haulikon piipun kohoavan. Tuskin se silloin malttaa hengittäkään kun niin tarkkaan pitää katsoa mitä sieltä nyt tippuisi noudettavaksi..

Viime viikonloppuna avattiin tokoilu urakin Fanin kanssa. Lauantaina tuli 133p. III-tulos Elimäeltä ja sunnuntaina 145p. II-tulos Nastolasta.
Lauantain pisteitä laski Fanin karkaaminen seuraamisesta pullaa kerjäämään. Onneksi se kuitenkin tuli hyvin takaisin ja saatiin tehdä liikkeet loppuun.
Sunnuntaina itse taas mokasin. Liikkeestä maahanmenossa Fani jäi seisomaan. Itsellä oli väärä äänenpainon enkä tajunnut antaa toista käskyä. No se ei meitä haittaa. Molemmat me näistä opittiin hirmuisesti. Ja saatiin sitä kaivattua kisakokemustakin. Nastolasta tuli se eka kymppikin, paikallaan makuusta poju sai täydet pisteet.
Tästä on hyvä jatkaa.

Nellalla oli juoksut sopivasti heinä-elokuussa. Joten pian neito pääsee metsälle myös, katsomaan missä helget luuraa.

30.6.2011

Kesäkuun touhuja





Kesäkuun viimeistää päivää viedään. Kesäkuuhun on sisältynyt vaikka mitä. Ensimmäinen päivä oli taippakurssin päätös harjoitustaippareiden muodossa. Vaikka taipparit Fanin kanssa jo läpäistiin mentiin me harjoitustaippareihinkin ihan kokemuksen takia. Hyvinhän poju pelitti ainoastaan sitä omimista taas tuli ensimmäisessä noudossa hakuruudussa. Mutta käteen asti malttoi palauttaa kaikki riistat, jopa lokit joiden kanssa ollaan välillä painittu.


Fani läpäisi kurssin ja sai ainoat moitteet juuri omimisesta. Muuten tuli pelkästään kehuja kaikin puolin.

Alkukuusta kävimme Erämessuillakin kisaamassa Fanin kanssa. Leikkimielisessä kisassa pääsimme/jouduimme eliitti luokkaan. Tehtävänä oli ensin ohjattu nouto. Piti valita kolmesta "piilosta" se minkä koira tuo. Valitsin lähimmän piilon, koska Fanin kanssa ohjattuja noutoja ei paljoa olla treenailtu. Hyvin koira lähti eteen, mutta täys stoppi tuli ennen piiloa. Fani löysi kadoksissa olleet dummyt ja toi toisen sitten minulle. Suoritus hyväksyttiin oikeaan suuntaan poju oli menossa, mutta törmäsi näihin dummyihin ensin.

Sitten oli kaksoismarkkeeraus. Toinen heitto meni heinäpaalien taakse ja toinen veteen. Molemmat Fani nouti hienosti. Tosin vähän aikaa sai nenäänsä käyttää ennen kuin tajusi dummyn olevan paalien takana.

Seuraava vaihe oli hakuruutu. Kuusi dummya oli piilotettu alueelle ja niistä kolme piti tuoda kahden minuutin sisällä. Hienosti ja nopeasti ne dummyt sitten löytyivät. Vaikkakin tässä kohtaa kuumuus alkoi näkyä koiran työskentelyssä.

Hienosti siis sujui tämä kisailu, vaikka sijoituksia ei tullutkaan. Mutta hyvää kokemusta sitäkin enemmän. Lisää vain tällaisia leikkimielisiä noutokisoja. Tekevät hyvää niin ohjaajalle kuin koiralle.



Välillä ehdimme käydä kerran verijälki treenissäkin molempien koirien kanssa. Nella suoritti AVO jäljen malliikkaasti jos ei lasketa lopun herpaantumista ampumisten takia. Fani oli vielä Veri sanan takia hukassa. Jälki sanan kun olen opettanut nyt riistajäljelle noutohommia varten.



Kahdessa mätsärissäkin ollaan Fanin kanssa käyty. Kausalassa tuli metsästyskoirista punaisten kolmos sija. Tällä viikolla Valkealla kävimme ja sieltä tuli upeata sijoitukset. Isoissa nuorissa vaaleanpunaisten viides sija ja metsästyskoirissa sitten mahtavasti kolmas sija! Todella hienot palkinnot poju pokkasi ja mikä tärkeintä käytös oli täysi kymppi. Todella nätisti malttoi seisoa paikoillaan.

Oikeissa näytelmissäkin kävimme Kotkassa. Kaatosateessa seistiin ensin kaksi tuntia ja sitten päästiin lammikkokehään juoksemaan. KÄY-EH tulos saatiin mistä olen enemmän kuin tyytyväinen.

Arvostelu: Strong head. Light eyes. Very nice body. Needs more bones and better tail. Tuomarina Likourgos Zouboulidis, Kreikka.



Paljon on siis kuukauteen mahtunut vipinää. Tokoa ollaan treenailtu myös ja Fanin ilmoitin elokuussa Toko kokeeseenkin. Sitten nähdään miten homma luistaa ihan kisoissa. Noutohommia ollaa myös treenailtu ja ohjattua noutoa olen alkanut pojulle opettamaan. Lisäksi erilaisia maltti treenejä ollaan pienissä erissä tehty. Hiljaa hyvä tulee, eikös se sanonta jotenkin niin mene. :)
Nellan kanssa ollaan myös tokoiltu sen omissa puitteissa. Hyvin neitokainen on asioita oppinut, mutta välillä hajut vievät vaan voiton.

1.6.2011

Taipparit

18.5 suuntasimme Fanin kanssa kohti Joutsenoa. Matka sujuikin nopsaan parin pysähdyksen taktiikalla ja perille löydettiin hyvin. Ilman navigaattoriakin siis voi selvitä vaikka kiersinkin hiukan toista kautta kuin mitä piti.
Paikan päällä Fania juoksutin ja eikös tämä sitten bongannut hirven. Onneksi Fani jäi hirven eteen vaan seisomaan ja kuunteli pillin ääntä. Muuten olisi noutaja varmasti ollut naapurimaan puolella nopsaan.

Photobucket

Tuomarina toimi Timo Väisänen. Aluksi oli ns. alkupuhuttelu ja samalla katsottiin koirien sosiaalinenkäyttäytyminen. Fani malttoi olla porukassa ihmeen hyvin ja vähän vain piippaili tollereiden tahtiin.
Sen jälkeen jäimme odottamaan omaa vuoroamme. Malttamattomana menin jo koepaikalle katselemaan muiden suorituksia.

Sitten tulikin meidän vuoro. Fanin viretilan sain pidettyä hyvässä mallissa, eikä se alkanut kuumenemaan. Koepaikalle kun tultiin huomasi kyllä Fanissa heti, että sillä meni se työvaihe päälle. Poika keskittyi eikä sählännyt.

Vesinoudot sujuivatkin mallikkaasti. Jos jotain haluaa moittia niin on se, että Fani ei tapansa mukaan mennyt suoraan veteen lähetyspaikalta vaan kiersi lyhintä reittiä etsien. Sitten lopulta vesipommina veteen hypäten. Lokit poju toi vie suotörpäreen kautta mikä juuri ja juuri piti koiran pinnalla.
Haku sujui myös hyvin. Markkerauslintua tuodessa Fani heitti lenkin toimitsijoiden selkien kautta ja toi sitten linnun käteeni. Sen jälkeen kolme muuta varista tuli suoraan käteen. Neljän linnun jälkeen tuomari ilmoittikin, että koiran voi kytkeä.
Siirryimme odottamaan jäljelle pääsyä.

Fani ehti välissä ottaa pienet nokoset ja nappasin sen autosta suoraan jäljelle. Hajun saatuaan poju meni matalana tyylilleen uskollisena jälkeä pitkin häviten pusikkoon. Sitten ei muuta kuin odottelua. Sitten näkyi noutaja kani suussaan. Hienosti jaksoi kantaa kania ja toi minulle käteen asti pikku pupun. Taputusten ja kehujen saattelemana sitten totesimme Fanin kanssa, että tässä se sitten oli.

Kuva Esa Kyyrö
Photobucket

Mainiosti Fani toimi. Ei voi olla kuin ylpeä musta-ruskeasta noutajasta.


Nyt alamme opiskelemaan eri koemuotojen sääntöjä. Katsotaan mistä me itsemme löydämme..

Fanilla oli ennen taippareita hiukan isompi rusakko, minkä avulla kanijälkeä treenattiin. Hyvin onnistui silti ojienkin ylitys..
Photobucket

19.4.2011

Noutotreenejä


Noutotreenejä huhtikuun alkupuolelta




Fanin kanssa selvittiin taipparitestistä ihan kurssille asti. Kurssi alkaakin sitten huomenna. Porukassa treenaaminen on hyvää niin koiralle kuin ohjaajallekin. Useampi silmäpari huomaa paremmin virheet. Fani kun pelittää ikäisekseen mainiosti, mutta ohjaaja se välillä tumpeloi. Nyt ehkä saadaan niitä pieniä ratkaisevia vinkkejä. Niitä mitä ei itse osaa ajatellakaan.


Palautuksia ollaan nyt hiottu ja käteen asti malttaa Fani tuoda dummyt ja linnut. Itse tajusin vasta lenkillä, että olen tehnyt muutamia virheitä. Yksi on palautuksien suhteen se, että jos Fani ei ole malttanut tuoda dummya käteeni asti olen dummyn sitten potkaissut/heittänyt kauemmas. Sitten Fani on tehnyt uuden noudon ja palauttanut dummyn käteen. Hyvä juttu palautuksien kannalta, mutta tehnyt sitten hallaa lähetyksiin. Pari kertaa se on lähtenyt dummyn luo ilman lupaa sitten. No nyt on ohjaaja asia bongannut ja näin ei enää tehdä. Jos palautuksia hiotaan, niin tehdään ne toisella tavoin.


Autotallin edessä olen palautuksia treenannut niin, että Fani toisi dummyt suoraan minulle. Välillä kun se pyyhältää metsässä ohitseni ja sitten tuo vasta dummyn. Joskus sitten haipakkaa juossut pidemmän aikaakin. Nyt ei pikkunoutaja pääse rallattamaan tai törmää autotallin seinään. Niin ja kyllä vain, Fani on juossut päin seinääkin jo treenien yhteydessä.

Metsässä Fanin nenäkäyttö on kyllä vallan hyvää. Nenää ollaankin availtu sitten lähinoudoilla. Etukäteen olen dummyn vienyt lähellä lähetyspaikkaa ja sitten laittanut noutajan matkaan. Pari kertaa on Fani pyheltänyt dummyn yli, mutta usein nenä on jo heti auki. Silloin dummyt nousee vauhdilla.

Pillin käytön kanssa meillä oli talvella aika pitkäkin tauko. Tauon aikana ei Fani tosin pilliä ollut unohtanut. Nyt kevään mittaan ollaankin sitten muisteltu pillittelyä ja hyvin se on sujunut. Pysähtymisen suhteen Fani on vähän unohtanut asiaa, mutta sitä palautellaan muistiin pikku hiljaa.

Hienosti poika muistaa markkeerauksia. Olisipa sillä välillä muissakin asioissa hyvä muisti. ;)

Hamstraus ongelmaan ei olla vielä syvennytty. Tällä hetkellä olen treenannut yhdellä dummylla kun palautukset olen halunnut saada ensin kuntoon. Monenlaista tyyliä tuntuu olevan tuon hamstrauksen kitkemiseen. Talvella jo sain siltä kitkettyä pahempia hamtraus intoja, mutta kevään mittaan ne ovat palanneet. Ehkpä kurssilta saataisiin siihen ongelmaan jokin hyvä koulutustaktiikka.

12.4.2011

Menneen talven vauhteja




Nyt lumi on teiltä jo sulanut pois. Mutta silloin kun lunta oli(välillä liiaksikin) kulki potkukelkka lujaa Nellan ja Fanin vetämänä.

Niin vauhdikasta menoa oli jo, että jarrukin oli lisättävä kelkkaan. Hyvin se sitten pelittikin ja muutama kaatuminen niin sitten estettiin.

Kotiin päin tosin välillä Nellalta loppui into. Ei neidistä ollut yhtään kivaa tulla kotio päin kun kylillä olisi voitu painattaa menemään. No Fani herrasmiehenä sitten otti vetovuoron ja veti Nellan kotiin.

16.2.2011

Fani 1v!



Meidän pieni tai no ei enää niin pieni labbis poju täytti tammikuun 24 päivä vuoden. Ja tottakai poika sai myös oman kakun.
Myöhästyneet onnittelut vaan muille sisaruksille, jos tänne blogiimme eksyvät.




Kovasti on Fani kasvanutkin siitä mitä se oli kun haimme sen. Pieni noutajanpentu mahtui silloin mainiosti kissanboksiin. Nyt ei varmasti kuin etujalat mahtuisi samaan boksiin.
Sitä älliä tulee päivä päivältä lisää vaikka joskus kyllä ajattelee, että tuleekohan sitä ollenkaan. Sangen kiltti ja ystävällinen, niin ja liiankin ihmisrakas tapaus Fani on. Mutta hyvin huomaa miten keskittyminen terävöityy kun mennään "töihin". Ilme vakavoituu ja jokainen lihas on valmiina toimintaan.
Vuosi sitten selailimme nettiä ja etsimme sitä oikeaa rotua. Noutaja, mutta mikä noutaja. Kaksi vaihtoehtoa lopulta jäi tolleri ja labbis. Labbikseen sitten päädyttiin, koska se tuntui meille sopivammalta. Eikä tehty ollenkaan huonoa päätöstä. Fani on juuri sopivan kovapäinen ja itsenäinen, samalla kuuliainen ja palvelusaltis. Sopivasti molempia. Kyllä sillä toki vielä korvat katoaa kun liian mielenkiintoista tulee eteen, mutta lopulta se kuulo aina palautuu.

Paljon on n. vuoteen mahtunut tapahtumia ja kommelluksia. Että voi ainekin todeta, että elämä labbiksen kanssa ole koskaan tylsää...