Nyt ollaan päästy taas metsästyksen pariin. Pari kertaa ollaan kyyhkyssä käyty ja vesilinnustamassakin. Lisäksi eilen Nella pääsii heittämään helgelenkkiäkin metsässä, tosin mitään ei löytynyt. Joka oli ihan hyvä vain näin ensimmäisellä kerralla. Intoa kuitenkin riitti. Joten ehkä voimme nyt kumota pari myyttiä syksyn aikana. ;) Koskien lhinnä leikatun nartun metsäkäyttäymistä..
Fani on toiminut metsällä sangen esimerkillisesti. Passissa ollaan hiljaa, ainoastaan vesilinnustamassa kun oltiin ja mitään ei saatu alkoi loppuilllasta tulla pari pientä piippausta tylsyyden merkiksi. Muuten poju on ollut ihan hiljaa. Lisäksi osannut olla tarkkaavainen ja rauhallinen. Viime syksynä kuumumista oli paaaljon enemmän.
Bonuksena on tullut, että Fania pystyy suht hyvin ohjailemaan. Veneestä töihin lähtö onnistuisi upeasti ja veneeseen paluukin. Vedessä meni hienosti kannustusten kera juuri haluttuun suuntaan ja malttoi pysähtyä katsomaan suunta neuvot. Joten kyllä niistä treeneistä on ollut hyötyä. Linjatreenia tosin täytyy vielä tehdä, jotta se sen yli 50m menee suoraan, eikä lyö nenää maahan ja ala miettimään onko emäntä oikeassa vai ei..
Noutojen palautuksissa on huima ero viime vuoteen. Viime vuonna palutukset olivat epäsuoria ja omimista oli havaittavissa. Kiitos huippukouluttajalta saatujen vinkkien on luovutukset kunnossa ja haavakot tuotiin myös suoraan käteen. Kahden hampaan puuttuminenkaan ei haittaa, nouto-otteet ovat kohdillaan ja hienosti Fani sai haavakotkin talteen, ilman koiraa haavakot olisivat aika varmasti päässeet pakoon.
Toko koekin olisi loppuviikosta ja hävettävän vähälle on treenit jääneet. Liikkeet Fani kyllä osaa ja nyt kokeillaa paria jippoa kisapaikalla, että saisi Fanin oikeasti viretilaan, eikä se kulkisi vierellä kuin lehmä. Eli allekirjoittanut yrittää olla jännittämättä, sen takia tarvitaan koko perheen tuki. Lisäksi ekstrapalkkaa näytetään ennen kehää menoa, bonuksena on mukana vielä vähän riistanhajuakin. Josko näillä eväillä se lehmäkäynti muuttuisi siksi normaaliksi tepasteluksi.
23.8.2012
7.8.2012
Mejäilyä Säyhteellä
Viime viikonloppu meni metsässä rämpiessä. Lauantaina käytiin vetämässä jälkiä ja sunnuntaina sitten ajettiin jäljet. Länkkärit olivat kisojen järjestäjinä ja hyvät oli eväät ja maastot. Kovin kauaksi kotoakaan ei tarvinnut mennä kisapaikalle. Tosin allekirjoittanut myöhästyi lauantai aamuna hiukan kun luuli, että klo 10.00 aloitetaan vasta jälkien teko, mutta onneksi se ei ketään haitannut.
Ensimmäiset kisat niin minulle kuin Fanille. Oppaanakin olin ensimmäistä kertaa ja hyvin se sujui. Onneksi olin laittanut paljon piilomerkkejä niin pysyin kartalla. Joskin iltapäivällä kun purin jälkeä niin se kesti aika kauan, merkkejä kun oli jonnin verran. Harmittavasti tekemällä jäljellä hieno mäykky herra innostui riistojen hajuista ja tulosta ei tullut.
Sunnuntaina puoli viideltä kiskoin itseni ja Fanin ylös. Fani tosin oli sitä mieltä, että ei tähän aikaan nousta. Jämtti neito kun nosti vähän vain kuonoaan ja jatkoi sitten kuorsausta. Pienen aamupalan jälkeen pieni aamulenkki ja sitten suuntasimme kohti majaa. Laukauksensieto testi meni hienosti. Fani odotteli puuhun sidottuna ja hiukan ihmetteli tilannetta. Laukaukseen se ei reagoinut muuta kuin tähyämällä hiukan taivaalle.
Arvonnassa saimme jälki kolmosen. Hiukan sitä rupesi jännittämään, mutta ennen jälkeä sain jännityksen aika hyvin purettua pois itseltäni. Jälki mentiin mielestäni ihan hyvin. Yksi kulma mentiin ohi niin ainekin arvelin. Toinen kulma nuuhkittiin ja kaato löydettiin, ylväästi se sitten autolle vietiin. Fani ehti jäljestyksen välissä viilentymäänkin lammikossa, aurinko kun alkoi armotta porottamaan. Pari kertaa annoin vain jälki muistutuksen kun meinasi riistojen tuoksut tulla nenään, eleistä nappasin kuitenkin ajoissa merkit ja osasin muistuttaa juuri oikeaan aikaan.
Sitten olikin odottelua ja odottelua.. Fani pääsi liehittelemään tyttöjä ja koisimaan.
Vihdoin kun tuli tulosten aika niin odottelin itse jotain korkeintaan AVO2 tulosta. No AVO luokan koirat luoteltiin paremmuus järjestyksessä ja yllätys oli todellakin suuri kun Fani luettiin viimeisenä. Eli poju oli päivän paras AVO luokan koira.
Tuloksena siis AVO1 pisteet huikeat 48/50. Kaksi pistettä meni sen kulman takia, mutta muuten olisikin mennyt ihan liian hyvin.
Tuomarina oli Marita Gagneur.
Tässä koeselostus;
"Fani lähtee jäljelle rauhallisesti ja alkumakaus maistellaan perusteellisesti. 1.kulmamakaus ohitetan sisäkautta. 2. kulmamakaus nuuhkitaan. Koko jälki alusta loppuun rauhallista, tarkkaa ja äänetöntä työskentelyä. Hieno jäljestäjä ja hyvä jälkipari"
Ei voi olla kuin ylpeä noutajasta. Fani se suurimman työn teki ja malttoi todela upeasti keskittyä hommaan. Treeneissä on enemmän heitetty jäljen päällä siksakkia, mutta ilmeisesti yleisö teki sen että Fani oli vieraskorea ja unohti siksakit.
Hyvillä mielin voi jossain vaiheessa lähteä toista AVO1 metsästämään. Se tosin taitaa jäädä ensi vuoteen. Syksyllä toivottavasti jälkikoiraa ei helgemetsällä tarvita, mutta jos tarvitaan saa Fani sitten oikeita töitä yhdessä Nellan kanssa.
Ensimmäiset kisat niin minulle kuin Fanille. Oppaanakin olin ensimmäistä kertaa ja hyvin se sujui. Onneksi olin laittanut paljon piilomerkkejä niin pysyin kartalla. Joskin iltapäivällä kun purin jälkeä niin se kesti aika kauan, merkkejä kun oli jonnin verran. Harmittavasti tekemällä jäljellä hieno mäykky herra innostui riistojen hajuista ja tulosta ei tullut.
Sunnuntaina puoli viideltä kiskoin itseni ja Fanin ylös. Fani tosin oli sitä mieltä, että ei tähän aikaan nousta. Jämtti neito kun nosti vähän vain kuonoaan ja jatkoi sitten kuorsausta. Pienen aamupalan jälkeen pieni aamulenkki ja sitten suuntasimme kohti majaa. Laukauksensieto testi meni hienosti. Fani odotteli puuhun sidottuna ja hiukan ihmetteli tilannetta. Laukaukseen se ei reagoinut muuta kuin tähyämällä hiukan taivaalle.
Arvonnassa saimme jälki kolmosen. Hiukan sitä rupesi jännittämään, mutta ennen jälkeä sain jännityksen aika hyvin purettua pois itseltäni. Jälki mentiin mielestäni ihan hyvin. Yksi kulma mentiin ohi niin ainekin arvelin. Toinen kulma nuuhkittiin ja kaato löydettiin, ylväästi se sitten autolle vietiin. Fani ehti jäljestyksen välissä viilentymäänkin lammikossa, aurinko kun alkoi armotta porottamaan. Pari kertaa annoin vain jälki muistutuksen kun meinasi riistojen tuoksut tulla nenään, eleistä nappasin kuitenkin ajoissa merkit ja osasin muistuttaa juuri oikeaan aikaan.
Sitten olikin odottelua ja odottelua.. Fani pääsi liehittelemään tyttöjä ja koisimaan.
Vihdoin kun tuli tulosten aika niin odottelin itse jotain korkeintaan AVO2 tulosta. No AVO luokan koirat luoteltiin paremmuus järjestyksessä ja yllätys oli todellakin suuri kun Fani luettiin viimeisenä. Eli poju oli päivän paras AVO luokan koira.
Tuloksena siis AVO1 pisteet huikeat 48/50. Kaksi pistettä meni sen kulman takia, mutta muuten olisikin mennyt ihan liian hyvin.
Tuomarina oli Marita Gagneur.
Tässä koeselostus;
"Fani lähtee jäljelle rauhallisesti ja alkumakaus maistellaan perusteellisesti. 1.kulmamakaus ohitetan sisäkautta. 2. kulmamakaus nuuhkitaan. Koko jälki alusta loppuun rauhallista, tarkkaa ja äänetöntä työskentelyä. Hieno jäljestäjä ja hyvä jälkipari"
Ei voi olla kuin ylpeä noutajasta. Fani se suurimman työn teki ja malttoi todela upeasti keskittyä hommaan. Treeneissä on enemmän heitetty jäljen päällä siksakkia, mutta ilmeisesti yleisö teki sen että Fani oli vieraskorea ja unohti siksakit.
Hyvillä mielin voi jossain vaiheessa lähteä toista AVO1 metsästämään. Se tosin taitaa jäädä ensi vuoteen. Syksyllä toivottavasti jälkikoiraa ei helgemetsällä tarvita, mutta jos tarvitaan saa Fani sitten oikeita töitä yhdessä Nellan kanssa.
30.7.2012
Hellettä
Fani käväisi kesäkuun lopussa Valkealan mätsärissä. Poju oli metsästyskoirien pun4 ja isojen koirien ryhmässä(koiria 45) poika täräytti ja oli vaaleanpunaisten 2! Siis melkein koko joukkion paras. Vesisateessa ei siis ihan turhaan oltu koko perheen voimin. Ihan uitettuja oltiin kyllä ja kengät kesti kuivua viikon verran reissusta.
Kesä ollaan nyt on/off treenailtu nomea, mejää ja tokoa. Ei kuitenkaan liikaa. Kuumat kelitkin ovat hyvin rajoittaneet. Vetolenkit ovat jääneet kokonaan odottelemaan vilpoisempia iltoja.
Nella ja Fani ovat saaneet lammessa lilliä ja aitauksessa vilistää sitten mielin määrin.
Kesä ollaan nyt on/off treenailtu nomea, mejää ja tokoa. Ei kuitenkaan liikaa. Kuumat kelitkin ovat hyvin rajoittaneet. Vetolenkit ovat jääneet kokonaan odottelemaan vilpoisempia iltoja.
Nella ja Fani ovat saaneet lammessa lilliä ja aitauksessa vilistää sitten mielin määrin.
Ensi viikonloppuna olisi sitten Fanin kanssa tarkoitus avata Mejä koe ura. Käytännön töissähän Fani on pari kertaa päässyt jo auttelemaankin, vaikkakin Nella on asian expertti oikein. Mutta toivottavasti kokeissa muiden riistojen hajut ja jäljet eivät pojua haittaisi. Treenit ovat kieltämättä jäänet vähän vähäisiksi, kun ei ole aikaa riittänyt.
Tokon suhteen taukoa pidettiin tarkoituksella ja nyt tuntuu taas homma maistuvan paremmin. Jätätykseen haetaan nyt uusia ratkaisuja kisoja varten. Josko jokin vinkeistä toimisi niin saataisiin näyttää miten Fani oikeasta toimii. Ohjaaja koittaa samalla hillitä jännittämistään. ;)
Kauaa ei enää ole metsästyskauden alkuunkaan. Silloin noutaja pääsee kyyhkypassiin mukaan. Sitten kun tulee hiukan vilpoisampaa pääsee jämy neitokin katselemaan josko helgejä löytyisi haukuttavaksi. Ennen sitä täytyisi taas pitää sulkeiset mitä luokse tulo tarkoittaa.. Viime syksynä alkusyskstä saatiin jopa haukultakin Nella pois pillillä, mutta loppusyksytä sitten ajeltiin 5 tuntia neidon perässä...
4.7.2012
Nome-B uran avaus
3.6.2012 lähdettiin kokeilemaan siipiä Nomeilun parissa. Kevään aikana käytiin Kaakon noutajien Nome/Wt treeneissä viikoittain ja saatiin mainioita vinkejä eri kouluttajilta. Suurin apu oli kun luovutusongelmiin saatiin oikeasti mainio treenimuoto, mikä sopi Fanille kuin dami kuonoon. :)
Oltiin aamuryhmässä ja päästin aluksi katsomaan parin koirakon suorituksen ennen meidän vuoroa. Kaksoismarkkeeraus, ohjaus rantaa pitkin ja hakuruutu. Näytti suht simppeliltä.
Ranta oli todella vetelää ja siihen upposi niin koira kuin ohjaajakin hyvin. Fani ei sitten suostunut istumaan, mutta seisoi vierellä. Laukauksien suhteen ei olut hötkyilyä yhtään ja poju keskittyi markkeerauksiin. Fani haki ensimmäisen lokin ja palutus vauhti oli loppua kohden suht hidas, iso lokki ja upottava maasto tekivät sen, että lokki tipahti parin metrin päähän ja kävin noukkimassa sen talteen. Toiselle pudotukselle se lähti hyvin ja toi lokin käteen.
Mies oli nähnyt että vedestä haetun lokin Fani oli tiputtanut rannalle ja korjannut otettaan. Hampaiden poiston jälkeen riistankanto otteet kun on pojulla vielä hiukan hakusessa varsinkin isojen lintujen suhteen.
Sitten oli ohjauksen vuoro. Koiran olisi pitänyt mennä rantaa pitkin ei veteen eikä puskien puolelle. Aluksi Fani lähti nätisti, mutta sitten haistoi hakuruudun lokit. No pysäytys onnistui viivellä ja lähti sitten oikeaan suuntaan, mutta koukkasi sitten metsähallituksen puolelle ja sen kautta suoraan oikealle riistalle.. No jälki viisaana olisin voinut lähettää hiukan toiseen suuntaan, mutta minkäs teet..
Ensimmäistä kertaa poju kantoi isoa fasaania ja se sujui malliikkaasti. :)
Hakuun poju lähti reippaasti. Lintuja tuli hyvään tahtiin käteen. Loppuvaiheilla Fanilla alkoi iskeä epätoivo ja lähetin sen uudelleen, hienosti se sai uuden vaihteen päälle ja loputkin vaadittavat linnut tulivat käteen.
"Mukavalla vauhdilla työskennellyt koira, jonka yhteistyö ohjaajan kanssa eri tilanteissa saisi on parempi. Ohjaustehtävän epäonnistuminen ja pienet puutteet muilla osa-alueilla alentavat palkintosijaa"
TULOS: ALO3
Tuomari: Raimo Huhtiniemi
Olin tyytyväinen Fanin suoritukseen. Ohjauksien kanssa ollaan vähän painittu ja nyt meni metsään. Mutta muuten poju pelasi hienosti. Yksi lokki jäi saamatta käteen ja muut riistat tuli suoraan käteen. Kaksi viikkoa ennen koetta luovutuksien suhteen oli paljon synkempi tilanne, kuten muutamat tietävät. ;)
Seuraava Nomeilu koe on Evolla 15.7. Katsotaan sitten kuin meijän käy. :)
Kuvista suuri kiitos Pia Riiheläiselle!
Oltiin aamuryhmässä ja päästin aluksi katsomaan parin koirakon suorituksen ennen meidän vuoroa. Kaksoismarkkeeraus, ohjaus rantaa pitkin ja hakuruutu. Näytti suht simppeliltä.
Ranta oli todella vetelää ja siihen upposi niin koira kuin ohjaajakin hyvin. Fani ei sitten suostunut istumaan, mutta seisoi vierellä. Laukauksien suhteen ei olut hötkyilyä yhtään ja poju keskittyi markkeerauksiin. Fani haki ensimmäisen lokin ja palutus vauhti oli loppua kohden suht hidas, iso lokki ja upottava maasto tekivät sen, että lokki tipahti parin metrin päähän ja kävin noukkimassa sen talteen. Toiselle pudotukselle se lähti hyvin ja toi lokin käteen.
Mies oli nähnyt että vedestä haetun lokin Fani oli tiputtanut rannalle ja korjannut otettaan. Hampaiden poiston jälkeen riistankanto otteet kun on pojulla vielä hiukan hakusessa varsinkin isojen lintujen suhteen.
Sitten oli ohjauksen vuoro. Koiran olisi pitänyt mennä rantaa pitkin ei veteen eikä puskien puolelle. Aluksi Fani lähti nätisti, mutta sitten haistoi hakuruudun lokit. No pysäytys onnistui viivellä ja lähti sitten oikeaan suuntaan, mutta koukkasi sitten metsähallituksen puolelle ja sen kautta suoraan oikealle riistalle.. No jälki viisaana olisin voinut lähettää hiukan toiseen suuntaan, mutta minkäs teet..
Ensimmäistä kertaa poju kantoi isoa fasaania ja se sujui malliikkaasti. :)
Hakuun poju lähti reippaasti. Lintuja tuli hyvään tahtiin käteen. Loppuvaiheilla Fanilla alkoi iskeä epätoivo ja lähetin sen uudelleen, hienosti se sai uuden vaihteen päälle ja loputkin vaadittavat linnut tulivat käteen.
"Mukavalla vauhdilla työskennellyt koira, jonka yhteistyö ohjaajan kanssa eri tilanteissa saisi on parempi. Ohjaustehtävän epäonnistuminen ja pienet puutteet muilla osa-alueilla alentavat palkintosijaa"
TULOS: ALO3
Tuomari: Raimo Huhtiniemi
Olin tyytyväinen Fanin suoritukseen. Ohjauksien kanssa ollaan vähän painittu ja nyt meni metsään. Mutta muuten poju pelasi hienosti. Yksi lokki jäi saamatta käteen ja muut riistat tuli suoraan käteen. Kaksi viikkoa ennen koetta luovutuksien suhteen oli paljon synkempi tilanne, kuten muutamat tietävät. ;)
Seuraava Nomeilu koe on Evolla 15.7. Katsotaan sitten kuin meijän käy. :)
Kuvista suuri kiitos Pia Riiheläiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




