Meidän pieni tai no ei enää niin pieni labbis poju täytti tammikuun 24 päivä vuoden. Ja tottakai poika sai myös oman kakun.
Myöhästyneet onnittelut vaan muille sisaruksille, jos tänne blogiimme eksyvät.
Kovasti on Fani kasvanutkin siitä mitä se oli kun haimme sen. Pieni noutajanpentu mahtui silloin mainiosti kissanboksiin. Nyt ei varmasti kuin etujalat mahtuisi samaan boksiin.
Sitä älliä tulee päivä päivältä lisää vaikka joskus kyllä ajattelee, että tuleekohan sitä ollenkaan. Sangen kiltti ja ystävällinen, niin ja liiankin ihmisrakas tapaus Fani on. Mutta hyvin huomaa miten keskittyminen terävöityy kun mennään "töihin". Ilme vakavoituu ja jokainen lihas on valmiina toimintaan.
Vuosi sitten selailimme nettiä ja etsimme sitä oikeaa rotua. Noutaja, mutta mikä noutaja. Kaksi vaihtoehtoa lopulta jäi tolleri ja labbis. Labbikseen sitten päädyttiin, koska se tuntui meille sopivammalta. Eikä tehty ollenkaan huonoa päätöstä. Fani on juuri sopivan kovapäinen ja itsenäinen, samalla kuuliainen ja palvelusaltis. Sopivasti molempia. Kyllä sillä toki vielä korvat katoaa kun liian mielenkiintoista tulee eteen, mutta lopulta se kuulo aina palautuu.
Paljon on n. vuoteen mahtunut tapahtumia ja kommelluksia. Että voi ainekin todeta, että elämä labbiksen kanssa ole koskaan tylsää...
1 kommentti:
Ihana kuva Fanista. Eipä olla meidänkään taloudessa kaduttu labbikseen päätymistä <3. Myöhästyneet onnittelut täältäkin sinne suuntaan. :)
Lähetä kommentti