Menneen talven vauhteja

Nyt lumi on teiltä jo sulanut pois. Mutta silloin kun lunta oli(välillä liiaksikin) kulki potkukelkka lujaa Nellan ja Fanin vetämänä.

Niin vauhdikasta menoa oli jo, että jarrukin oli lisättävä kelkkaan. Hyvin se sitten pelittikin ja muutama kaatuminen niin sitten estettiin.

Kotiin päin tosin välillä Nellalta loppui into. Ei neidistä ollut yhtään kivaa tulla kotio päin kun kylillä olisi voitu painattaa menemään. No Fani herrasmiehenä sitten otti vetovuoron ja veti Nellan kotiin.

Fani 1v!

Meidän pieni tai no ei enää niin pieni labbis poju täytti tammikuun 24 päivä vuoden. Ja tottakai poika sai myös oman kakun.
Myöhästyneet onnittelut vaan muille sisaruksille, jos tänne blogiimme eksyvät.




Kovasti on Fani kasvanutkin siitä mitä se oli kun haimme sen. Pieni noutajanpentu mahtui silloin mainiosti kissanboksiin. Nyt ei varmasti kuin etujalat mahtuisi samaan boksiin.
Sitä älliä tulee päivä päivältä lisää vaikka joskus kyllä ajattelee, että tuleekohan sitä ollenkaan. Sangen kiltti ja ystävällinen, niin ja liiankin ihmisrakas tapaus Fani on. Mutta hyvin huomaa miten keskittyminen terävöityy kun mennään "töihin". Ilme vakavoituu ja jokainen lihas on valmiina toimintaan.
Vuosi sitten selailimme nettiä ja etsimme sitä oikeaa rotua. Noutaja, mutta mikä noutaja. Kaksi vaihtoehtoa lopulta jäi tolleri ja labbis. Labbikseen sitten päädyttiin, koska se tuntui meille sopivammalta. Eikä tehty ollenkaan huonoa päätöstä. Fani on juuri sopivan kovapäinen ja itsenäinen, samalla kuuliainen ja palvelusaltis. Sopivasti molempia. Kyllä sillä toki vielä korvat katoaa kun liian mielenkiintoista tulee eteen, mutta lopulta se kuulo aina palautuu.

Paljon on n. vuoteen mahtunut tapahtumia ja kommelluksia. Että voi ainekin todeta, että elämä labbiksen kanssa ole koskaan tylsää...

Arkista aherrusta

Metsässä ollaan käyty katselemassa, josko pupuja löytyisi. Hienoa hakua poju tekee ristiin rastiin edessä ja heittää lenkkiä kun näyttää vain missä suunnassa pitäisi käydä pyörähtämässä. Itse pupua ei ole löytynyt tai ainekaan ei olla nähty. Nyt lumi helpottaa hommaa kun nkyviin tulee jäljet.

Haulikon kanssa ollaan treenailtu sitä, että Fani, ei pomppisi vasten kun itse yrittää tähdätä. Tätä treeniä olisi pitänyt ottaa enemmän jo alkusyksystä, mutta se vaan jäi. Nyt sitä pomppimista on vähän saatu kitkettyä pois.
Laukausvarma poju on. Sen kanssa käytiin syksyllä ampuradan vieressä noutoja ja tokoa treenaamassa sillä aikaa kun metsästysporukka oli radalla ampumassa.



Kontaktia saisi olla hiukan enemmän, mutta sen vähyyteen on syynsäkin hihnan toisessa päässä. Tarkoituksella kun en ole hionut sitä kontaktia niin intensiivikseksi. Käytännön metsällä kun ei tule hommasta mitään jos koiraa vaan toljottaa mua eikä katso yhtään mihin ne linnut tippuu. Tämän kontaktin suhteen haetaan siis sitä kultaista keskitietä.

Noudon palautuksia ollaan taas hiottu kun murkkuikäinen välillä unohtaa, että ne dummyt tuodaan suoraan ohjaajalle. Sitten se mennä rallattaa dummy suussa pitkin poikin peltoa. Myös dummyjen hamstrausta täytyy treenata. Fani kun on sitä mieltä, että se pystyy tuomaan kaksi tai kolme dummya siinä missä yhden.


Pari kertaa tokoryhmässäkin ollaan käyty ja poju on toiminut oikein hienosti ikäisekseen. Mm. paikalla makuu se 2min ryhmässä sujuu Fanin kohdalla kuin vettä vain.


Nellan on toiminut hienosti hirvimetsällä ja helgeä on löytynyt hyvin. Malttiakin neiti on saanut nyt iän myötä lisää ja hiukan parempaa "kuuloa" metsällä ollessa. Joten kiinniototkin ovat onnistuneet hyvin.
Hienoa hakua neiti on tehnyt ja hyvin on saanut helgejä haukkuakin tänä syksynä.

Paras palkka Nellalle onkin sitten herkkuateria helgeä ja muutama luu.



Lumien tulon myötä olisi tarkoitus aloittaa potkukelkkailu kausi Nellalla ja Fani saa vain opetella sivusta katsojana. Metsälle molemmat pääsevät ja treenailut jatkuvat...

Uusia kuvia

Syyskuvia