Taipparit

18.5 suuntasimme Fanin kanssa kohti Joutsenoa. Matka sujuikin nopsaan parin pysähdyksen taktiikalla ja perille löydettiin hyvin. Ilman navigaattoriakin siis voi selvitä vaikka kiersinkin hiukan toista kautta kuin mitä piti.
Paikan päällä Fania juoksutin ja eikös tämä sitten bongannut hirven. Onneksi Fani jäi hirven eteen vaan seisomaan ja kuunteli pillin ääntä. Muuten olisi noutaja varmasti ollut naapurimaan puolella nopsaan.



Tuomarina toimi Timo Väisänen. Aluksi oli ns. alkupuhuttelu ja samalla katsottiin koirien sosiaalinenkäyttäytyminen. Fani malttoi olla porukassa ihmeen hyvin ja vähän vain piippaili tollereiden tahtiin.
Sen jälkeen jäimme odottamaan omaa vuoroamme. Malttamattomana menin jo koepaikalle katselemaan muiden suorituksia.

Sitten tulikin meidän vuoro. Fanin viretilan sain pidettyä hyvässä mallissa, eikä se alkanut kuumenemaan. Koepaikalle kun tultiin huomasi kyllä Fanissa heti, että sillä meni se työvaihe päälle. Poika keskittyi eikä sählännyt.

Vesinoudot sujuivatkin mallikkaasti. Jos jotain haluaa moittia niin on se, että Fani ei tapansa mukaan mennyt suoraan veteen lähetyspaikalta vaan kiersi lyhintä reittiä etsien. Sitten lopulta vesipommina veteen hypäten. Lokit poju toi vie suotörpäreen kautta mikä juuri ja juuri piti koiran pinnalla.
Haku sujui myös hyvin. Markkerauslintua tuodessa Fani heitti lenkin toimitsijoiden selkien kautta ja toi sitten linnun käteeni. Sen jälkeen kolme muuta varista tuli suoraan käteen. Neljän linnun jälkeen tuomari ilmoittikin, että koiran voi kytkeä.
Siirryimme odottamaan jäljelle pääsyä.

Fani ehti välissä ottaa pienet nokoset ja nappasin sen autosta suoraan jäljelle. Hajun saatuaan poju meni matalana tyylilleen uskollisena jälkeä pitkin häviten pusikkoon. Sitten ei muuta kuin odottelua. Sitten näkyi noutaja kani suussaan. Hienosti jaksoi kantaa kania ja toi minulle käteen asti pikku pupun. Taputusten ja kehujen saattelemana sitten totesimme Fanin kanssa, että tässä se sitten oli.

Kuva Esa Kyyrö


Mainiosti Fani toimi. Ei voi olla kuin ylpeä musta-ruskeasta noutajasta.

Nyt alamme opiskelemaan eri koemuotojen sääntöjä. Katsotaan mistä me itsemme löydämme..

Fanilla oli ennen taippareita hiukan isompi rusakko, minkä avulla kanijälkeä treenattiin. Hyvin onnistui silti ojienkin ylitys..

Noutotreenejä

Noutotreenejä huhtikuun alkupuolelta

Fanin kanssa selvittiin taipparitestistä ihan kurssille asti. Kurssi alkaakin sitten huomenna. Porukassa treenaaminen on hyvää niin koiralle kuin ohjaajallekin. Useampi silmäpari huomaa paremmin virheet. Fani kun pelittää ikäisekseen mainiosti, mutta ohjaaja se välillä tumpeloi. Nyt ehkä saadaan niitä pieniä ratkaisevia vinkkejä. Niitä mitä ei itse osaa ajatellakaan.


Palautuksia ollaan nyt hiottu ja käteen asti malttaa Fani tuoda dummyt ja linnut. Itse tajusin vasta lenkillä, että olen tehnyt muutamia virheitä. Yksi on palautuksien suhteen se, että jos Fani ei ole malttanut tuoda dummya käteeni asti olen dummyn sitten potkaissut/heittänyt kauemmas. Sitten Fani on tehnyt uuden noudon ja palauttanut dummyn käteen. Hyvä juttu palautuksien kannalta, mutta tehnyt sitten hallaa lähetyksiin. Pari kertaa se on lähtenyt dummyn luo ilman lupaa sitten. No nyt on ohjaaja asia bongannut ja näin ei enää tehdä. Jos palautuksia hiotaan, niin tehdään ne toisella tavoin.


Autotallin edessä olen palautuksia treenannut niin, että Fani toisi dummyt suoraan minulle. Välillä kun se pyyhältää metsässä ohitseni ja sitten tuo vasta dummyn. Joskus sitten haipakkaa juossut pidemmän aikaakin. Nyt ei pikkunoutaja pääse rallattamaan tai törmää autotallin seinään. Niin ja kyllä vain, Fani on juossut päin seinääkin jo treenien yhteydessä.

Metsässä Fanin nenäkäyttö on kyllä vallan hyvää. Nenää ollaankin availtu sitten lähinoudoilla. Etukäteen olen dummyn vienyt lähellä lähetyspaikkaa ja sitten laittanut noutajan matkaan. Pari kertaa on Fani pyheltänyt dummyn yli, mutta usein nenä on jo heti auki. Silloin dummyt nousee vauhdilla.

Pillin käytön kanssa meillä oli talvella aika pitkäkin tauko. Tauon aikana ei Fani tosin pilliä ollut unohtanut. Nyt kevään mittaan ollaankin sitten muisteltu pillittelyä ja hyvin se on sujunut. Pysähtymisen suhteen Fani on vähän unohtanut asiaa, mutta sitä palautellaan muistiin pikku hiljaa.

Hienosti poika muistaa markkeerauksia. Olisipa sillä välillä muissakin asioissa hyvä muisti. ;)

Hamstraus ongelmaan ei olla vielä syvennytty. Tällä hetkellä olen treenannut yhdellä dummylla kun palautukset olen halunnut saada ensin kuntoon. Monenlaista tyyliä tuntuu olevan tuon hamstrauksen kitkemiseen. Talvella jo sain siltä kitkettyä pahempia hamtraus intoja, mutta kevään mittaan ne ovat palanneet. Ehkpä kurssilta saataisiin siihen ongelmaan jokin hyvä koulutustaktiikka.

Menneen talven vauhteja

Nyt lumi on teiltä jo sulanut pois. Mutta silloin kun lunta oli(välillä liiaksikin) kulki potkukelkka lujaa Nellan ja Fanin vetämänä.

Niin vauhdikasta menoa oli jo, että jarrukin oli lisättävä kelkkaan. Hyvin se sitten pelittikin ja muutama kaatuminen niin sitten estettiin.

Kotiin päin tosin välillä Nellalta loppui into. Ei neidistä ollut yhtään kivaa tulla kotio päin kun kylillä olisi voitu painattaa menemään. No Fani herrasmiehenä sitten otti vetovuoron ja veti Nellan kotiin.

Fani 1v!

Meidän pieni tai no ei enää niin pieni labbis poju täytti tammikuun 24 päivä vuoden. Ja tottakai poika sai myös oman kakun.
Myöhästyneet onnittelut vaan muille sisaruksille, jos tänne blogiimme eksyvät.




Kovasti on Fani kasvanutkin siitä mitä se oli kun haimme sen. Pieni noutajanpentu mahtui silloin mainiosti kissanboksiin. Nyt ei varmasti kuin etujalat mahtuisi samaan boksiin.
Sitä älliä tulee päivä päivältä lisää vaikka joskus kyllä ajattelee, että tuleekohan sitä ollenkaan. Sangen kiltti ja ystävällinen, niin ja liiankin ihmisrakas tapaus Fani on. Mutta hyvin huomaa miten keskittyminen terävöityy kun mennään "töihin". Ilme vakavoituu ja jokainen lihas on valmiina toimintaan.
Vuosi sitten selailimme nettiä ja etsimme sitä oikeaa rotua. Noutaja, mutta mikä noutaja. Kaksi vaihtoehtoa lopulta jäi tolleri ja labbis. Labbikseen sitten päädyttiin, koska se tuntui meille sopivammalta. Eikä tehty ollenkaan huonoa päätöstä. Fani on juuri sopivan kovapäinen ja itsenäinen, samalla kuuliainen ja palvelusaltis. Sopivasti molempia. Kyllä sillä toki vielä korvat katoaa kun liian mielenkiintoista tulee eteen, mutta lopulta se kuulo aina palautuu.

Paljon on n. vuoteen mahtunut tapahtumia ja kommelluksia. Että voi ainekin todeta, että elämä labbiksen kanssa ole koskaan tylsää...