Fanin syksy sujui hienosti. Poju pääsi kantamaan niin pyytä, teeriä kuin metsoakin. Yhden pyyn poika nappasi itse. Tarina menee näin. Oltiin pojan kanssa ulkosalla leikkimässä ja Fani sai koheltaa vapaana pihassa. Fani vilahti lähimetsään ja pian matalalla ylitsemme mensi ensin teeri ja perässä kanahaukka. Pian tämän jälkeen saapui Fani kovaa vauhtia jokin suussaan. Se jokin oli pyy. Poju oli ilmeisesti häirinnyt kanahaukan ruokarauhaa ja toi lämpimän pyyn käteeni. Hienosti oli avaus tehty jo mahaan oikeaan kohtaan joten eikun suolestamaan. Niin että joskus voi käydä näinkin. Kyllä oli Fani aikasta polleata poikaa tapahtuneen jälkeen.
Käytännön jäljestystä pääsi herra myös harrastamaan haavakon etsinnän muodossa. Hienosti nenä toimikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti