Kevät tuli

Niin se vaan aika rientää. Lopputalvi menikin sitten koirilla lähinnä levätessä. Molemmat ovat parantuneet omista sairastapauksistaan hyvin. Kaksikko jaksaa hyvin peuhata aitauksessa ja aitauksen ulkopuolella.

Fanin kanssa ollaan noutohommia tehty ja poju on saanut opetella varsinki riistan kannon suhteen uudet nouto-otteet. Dummyt kannetaan mainiosti, mutta riistan kanssa on ollut aluksi hankalaa, mutta pienellä korjauksella sujuu nykyisin noudot hyvin. Riista kun on ns. pehmeämpää on siitä myös hankalampi saada kunnon otetta kun pari hammasta puuttuu. Mutta tämäkin ongelma varmasti häipyy kun saadaan lisää treeniä vain.

Pienpetometsästyksessäkin Fani on ollut mukana ja hyvin sujui supin haukkuminen, lopetuksen jälkeen supi kannettiin ylväästi kotipihaan. Hyödyllinen taito olisikin tuo supin haukkuminen niin saisi linnustuksen ohella supikantaa pienemmäksi.

Huhtikuussa tuli myös tieto, että päästiin Fanin kanssa Kaakon noutakoirayhdistyksen Nome/Wt koulutukseen. Muutama kerta ollaankin treeneissä jo käyty. Paljon hyviä vinkkejä ollaa matkaan napattu. Poju on myös saanut aimo annoksen malttia talven aikana ja se on näkynyt onneksi treenissäkin. Porukkatreenejä tarvitaan toki lisää, että se pieni piippauskin saataisiin pois. Omimista ollaan saatu pois vihdoinkin. Vielä vaihteluun täytyy paneutua. Muuten Fani on kyllä näyttänyt, että kyllä mä jo jotain osaan. Ohjaajan mokia ollaan paikkailtu, koska kyseessä on ensimmäinen noutaja/oma koira niin toki niitä tulee. Yhdessä ollaan onneksi saatu mokia korjailtua, poju antaa onneksi virheet hyvin anteeksi.

!4.4-15.4 olimme labbiskerhon tokoleirillä. Elina Niemi ja Pipa Pärssinen olivat kouluttajina. Leiriltä mukaan lähti tukko mainioita vinkkejä. Seuraamisen ongelmaan kisoissa saatiin vihdoin apua ja toivottavasti toukokuun tokokokeessa seuraaminen sujuisi paremmin. Näissäkin asioissa ohjaajalla on paljon opittavaa. Fani sai kovasti kehuja molemmilta kouluttajilta. Kyllähän se poju on aikasta ihana vaikka itse sanonkin. Ja helposti sen viretilan saa nousemaan. Nyt viime kesään nähden on onneksi tullut se säätö, eikä se viretila ole vain on/off. Nyt pystyy pojun virettä sopivasti nostaamaan eikä se lähde ns. lapasesta kuitenkaan.
Leirillä oli muutenkin sangen hyvä meininki ja paikka oli loistava. Kukaan ei voinut valitta, etteikö muonaa olisi ollut riittävästi ja se oli vielä sangen makoisaa. :)
Kuviakin tuli otettua ja ne löytyvät täältä https://picasaweb.google.com/100274675404032457745/Tokoleiri1542012 ja https://picasaweb.google.com/100274675404032457745/Tokoleiri1442012

Lauantaina n.20 labbista pääsi vapaana kirmailemaan kartanon pihassa. Fani pääsi myös joukkoon ja hyvin se siellä seikkaili ja keräili omaa haaremiaa. :D

20.5 olisi siis ALO luokan startti tokossa ja menin sitten ja ilmoinen Fanin NOME-B ALO kokeeseen kesäkuulle. Sitten nähdään missä mennään. :)

Huono tuuri jatkuu

Fani kuntoutui hampaiden poistosta oikein hyvin. Täysi työ oli pitää noutajan suu tyhjänä pari viikkoa. Siihen lisäksi 2vko hihnalenkitys niin vauhtia kyllä piisasi kun salama päästettiin irti. Haavat ovat parantuneet mainiosti ja noutotreenit ollaan voitu aloittaa taas. Hiukan erilainen kanto-ote on opettelussa Fanilla.



Mutta sitten siihen jatkuvaan huonoon tuuriin. Maanantaina löysin Nellan aitauksessa aitaan nojailemasta. Selvästi oli jotain pahasti pielessä, sen huomasi heti. Vaivoin sain neidon sisälle lepäämään. Kovasti se joi vettä ja oli nuutunut. Illalla päästiin onneksi ell pakeille. Ultrattiin, mutta kuva oli epäselvä. Kohdussa oli jotain, mutta se ei näyttänyt pennulta eikä oikein nesteeltäkään. Tässä kohtaa neito oli pirteämpi jo. Ell määräsi AB-kuurin ja sovittuun perjantaiksi uusi aika.



Viikko kului normaalisti. Nella joi kovasti ja hiukan enemmän puunasi takapäätään. Muuten sen meno oli tavallista.
Tänään sitten ajeltiin ell pakeille. Tällä kertaa näkyi selvästi, että kohdussa oli märkää ja rakon vieressä jotakin muuta..
Pääsin mukaan leikkaukseen. Selvää oli, että kyseessä oli märkäkohtu. Kohdun kuuluisi olla kynän paksuinen ja Nellan kohtu oli paikoin 5cm paksu. Suurin yllätys kuitenkin löydettiin kohdunkaulasta. Selvästi jokin kasvain oli tukkinut koko kohdunkaulan ja mitä ilmeisemmin aiheuttanut märkäkohdun. Ison työn jälkeen koko kasvain poistettiin.

Samalla bongattiin nisän vierestä pieni patti, jota tulee nyt tarkkailla tarkkaan. Toivottavasti nyt tämä huono tuuri loppuisi ja koirat pysyisi ehjänä. No leikkaus helpottaa hiukan koti- ja metsästyselämää kun ei tarvi juoksuja enää miettiä. Pääasia on, että saadaan neito taas kuntoon.

Pieni Fani sairastaa

Fani kun sattuu oleman aikasta vauhdikas labbis niin on ihme, ettei mitään erikoisempaa ollut vielä käynyt. Hakuruudussa poju on välillä heittänyt risukossa voltteja ja päin puutakin se on useaan otteeseen juossut..

Viikko sitten illalla katseltiin Fanin hampaita ja huomattiin, että nyt on sattunut. Oikea alakulmahammas ja vasen yläkulmahammas olivat kärsineet pahannäköisesti. Alakulmurista oli kiillettä lähtenyt ja juurikanava näkyi, yläkulmahammas oli poikki ja senkin juuri näkyi.
Onneksi saimme heti maanantaiksi ajan Kouvolaan Kestille. Vaihtoehtoina olisi ollut ajaa Helsinkin juurihoitoon ja se olisi keventänyt lompakkoa usealla tonnilla.. Toinen vaihtoehto oli poistaa hampaat. Hampaiden poistoon päädyttiin se tuntui kaikkien kannalta järkevimmältä.

Niinpä pojulta uupuu nyt kaksi kulmahammasta. En usko sen haittaavan jatkossa noutotreenejä ollenkaan. Hiukan joudutaan kanto otteita varmasti treenailemaan, mutta se ei haittaa.
Vaikeinta tässä on ollut se, että Fanille napsahti 2 viikon minkäänlaisten tavaroiden kantokielto. Kauluri päässä se on saanutkin viilettää. Helpoksi asiaa ei tee ihana poikamme, joka kuskaaa Fanille leluja kannettavaksi. Onneksi Fani yleensä kiltisti jättää lelut rauhaan. On se kuitenkin pari kertaa ehtinyt pienen matkan pehmolelua kantaa.

Tikkirivit suussa näyttävät kyllä aikasta hurjille. Mutta yllättävän hyvin suu on lähtenyt paranemaan. Antibiootti kuuri on edelleen päällä, Metacamia poju ei enää saa. Suuta huuhdotaan aamuin illoin ruokailun jälkeen.
Ensi viikolla on sitten kontrollikäynti ja ehkä sitten irtoaa lupa taas juosta vapaana. Nyt hihnalenkkeilyllä ollaan menty. Paitsi kerran on poju laajalla päässyt höyryjä päästelemään lyhyesti.
Aivojumppaa olen koittanut keksiä pienelle noutajalle, sellaista missä ei kanneta mitään. Toko liikkeitä ollaankin nyt hiottu.

Samalla on punnittu Fanin hermorakenne. Iloksemme olemme saaneet huomata, että hyvin poju malttaa rauhoittua ja viikon sisällä on huomannut jo malttia tulevan lisää. Joten ehkä tässäkin tapaturmassa on sittne hyvät puolensa.. Vaikkakin mielummin olisi saanut törmäily jäädä väliin.

Piakkoin olisi Fanille tulossa sen ensimmäinen morsiankin. Joten ehkä tänä vuonna Fanista tulee isukki. :) Mutta niistä suunnitelmista sitten hiukan enemmän tuonnempana.

Talven tuulia

Vihdoin se talvi tuli. Sen myötä on hiukan jäänyt noutotreenit vähemmälle ja ollaan Fanin kanssa käyty vuorostaan enemmän metsällä. Pupuja ollaan etsitty, mutta ilman saalista ollaan vielä jääty. Hyvin poju nostaa pupuja ylös, mutta huono onni on ollut matkassa ja puput ovat lähteneet väärään suuntaan livohkaan..



Fani kävi syksyllä myös geenitesteissä. Prcd-PRA, EIC, CNM kaikki tulokset olivat normaaleja. Näin ollen pitkän paperisodan jälkeen Kennelliitto suostui rekisterisiirtoon ja nyt poju on FI-rekisterissä. :)
Joten tulevaisuudessa voidaan ehkä nähdä pikku Faneja. ;) Täytttihän poju vasta 2 vuotta, eikä ihan suotta. Pikku hiljaa on tullut sitä malttiakin lisää.



Alkuvuodestahan monet ajattelevat tulevan vuoden tavoitteita. Viime vuonna Fanin kohdalla tavoitteena oli taipparit ja toko uran aloitus. Molemmat onnistuivat hyvin. Joskin tokoilussa meillä on Fanin kanssa vielä kovin paljon opittavaa.



Tänä vuonna tavoitteena olisi jos noutotreenit sujuvat ja päästään porukkatreenihin niin NOME B ALO startti(jos vielä starttipaikkakin saataisiin..). Tokossa ALO luokassa pysytään niin kauan että saataisiin se TK1. Mejä urakin olisi mukava aukaista molemmilla koirilla. Käytännön jäljestyksiä ollaan tehty, mutta kisoihin ei olla osallistuttu.
Mätsäreissä Fanin kanssa varmaankin myös käydään. Se on sellaista mukavaa puuhaa ja samalla saa hyvin treenattua eri asioista hälinässä.



Nella pääsi työskentelemään viimeiseen päivään asti ja hienosti haukku raukuikin. Viimeisenä päivänä neito pääsi haukkumaan useampaa helgeä ja sitten saatiinkin tehdä "hiukan töitä", että saatiin neito kotiin.
Nella ei nyt enää helge metsälle pääse, kuin vasta ensi syksynä. Joten kesälomalla neito pääsee vetolenkeille ja tokoilemaan kotosalla.
Kesällä neito pääsee verijäljestämään myös. Ja jos ensi syksynä saataisiin korkattua haukkukokeetkin. Tänä syksynä oli tarkoitus mutta Ladyhaukut jäivät väliin kun Nella teloi aattopäivänä tassunsa. Onneksi tassu parani levolla hyvin.