Syksyn tohinoita

Syyskuun alussa kävimme Helsingissä tokoilemassa Fanin kanssa. Tulos oli 91,5p. Niin syy tähän oli se, että nurmikentillä ei olla kamalasti treenattu. Kisakenttä oli täynnä citykaninen jälkiä ja jätöksiä, jotka kiehtoivat pojua enemmän kuin kisaaminen. Tuomarilta saatiin kuitenkin kehuja yhteistyöstä ja ymmärsi metsästysviettisen koiran oikkuja.

Yksi oikuista oli hyppy. Poju katseli ihmeissään minua ja sitten kiisi merkille. Seisoi siellä niin nätisti,. sitten otti merkin suuhun ja toi sen minulle käteen. Noutaja mikä noutaja. Uudestaan tehtiin liike ja sitten se meni nappiin, mutta siis liian myöhään. Tällaisiä pieniä mokia tuli pitkin suoritusta. Mutta ei se haittaa kyseessä on kuitenkin nuori koira ja kokematon ohjaaja, joten yhdessä tutkitaan tokokin saloja eteenpäin.



Kyyhkysiä saatiin tiputeltua Fanille aika hyvin ja poju käyttäytyi passissakin melkein aina mallikkaasti.


Syksyn edetessä ollaan herätelty Fania taas ylösajavaksi ja hienosti poika heittää lenkkiä. Viime viikonloppuna poju toi nätisti pyyn ampumahollille, harmi vaan, että minulla oli sillä kertaa kamera haulikon sijaan mukana..




Noutotreeneissäkin pyörähdettiin ja huomata sai, että porukkatreeneissä meidän pitäisi käydä useammin. Poju piippaili ja kuumeni rivissä. Sitten meni palautuksia pelleilyksi, mutta kyllä se sitten hissukseen alkoi pelittämään.


Nella on päässyt myös tosi toimiin ja muutama helge onkin jo kohdannut loppunsa sen seurauksena. Hienosti neitokainen on toiminut ja bonuksena on tullut se, että pillillä on saatu se pois jopa haukulta.


Molempien kuntoa on kohotettu vetolenkeillä.


Nella neidon kanssa on kotosalla myös tokoiltu. Hienosti alkaa sujumaan kun nyt on oppinut miten jämptiä saa koulutettua, aivan toisella tyylillä kuin labbista siis.