Fani 4v!

Niin se vaan aika kiitää ja pienestä noutajapallerosta on tullut jo mies. Vuoden aikana on taas lisää älliäkin tullut päähän ja edetty harrastuksissakin mukavasti. Tärkeintä työtä eli metsästystä unohtamatta.

Fani saikin erittäin mieluisan synttärilahjan sillä koiralaumamme vahvistui yhdellä jämpti tytöllä. Syksyllä kylässä ollut Ylihumun Hilppa näet muutti meille pysyvästi. Hilppa ja Fani olivatkin parhaat ystävät ja nyt ystävyys saa jatkua piiiitkään. :)

 

Toivon mukaan meillä onkin monen monta upeaa ja toiminnan täyteistä vuotta Fanin kanssa edessä päin. Ja nyt ehkä koulutuksen kannalta alkaa se hedelmällisin aika ja sitten myös samalla virheiden korjausta saa edelleen suorittaa, mutta se korjailu onkin sitten ikuista aina jotain voi tehdä paremmin. ;) 

Paljon onnea upea Fani!

Fanin syyspuuhia

Fanin syksy sujui hienosti. Poju pääsi kantamaan niin pyytä, teeriä kuin metsoakin. Yhden pyyn poika nappasi itse. Tarina menee näin. Oltiin pojan kanssa ulkosalla leikkimässä ja Fani sai koheltaa vapaana pihassa. Fani vilahti lähimetsään ja pian matalalla ylitsemme mensi ensin teeri ja perässä kanahaukka. Pian tämän jälkeen saapui Fani kovaa vauhtia jokin suussaan. Se jokin oli pyy. Poju oli ilmeisesti häirinnyt kanahaukan ruokarauhaa ja toi lämpimän pyyn käteeni. Hienosti oli avaus tehty jo mahaan oikeaan kohtaan joten eikun suolestamaan. Niin että joskus voi käydä näinkin. Kyllä oli Fani aikasta polleata poikaa tapahtuneen jälkeen.

Käytännön jäljestystä pääsi herra myös harrastamaan haavakon etsinnän muodossa. Hienosti nenä toimikin.

Tokossa käytiin AVO luokassa pyörähtämässä ja AVO2 tulos 155p sieltä tuli. Se oikeutti luokassa kakksotilaan ja pokaalia ja mukia tuli kotiin. Niin ja ilmainen startti. ;)

Tässä pojat metson kanssa. :)

 Kanalinnustajat.

Tässä tulis yksi teeri ole hyvä.

Ylihumun Hilppa opissa

Lokakuun lopussa saimme lainaan ystäväni Outi Laitisen jämpti nartun Hilpan. Nella tassujen kiusatessa yksi pitkä jahtipäivä oli viikonloppuna tarpeeksi neidolle joten tilaa opiskelijalle oli.
Neitokainen tulikin hyvin juttuun Fanin kanssa ja sai hyviä vinkkejä. Metsällä käytiin ja aloitettiin hirvihommat melkein nollasta. Haku oli suht pientä mutta intoa kuitenkin piisasi. Metsää Hilppa sitten näkikin useasti ja sai sitten vihdoin ekan kunnon hirvikontaktin ja tämä hittäytyikin sitten ajoksi. No sitten parani hakulenkit ja vihdoin löytyi haukulla kestävät hirvet. Neito saikin niitä sitten useamman tunnin paukuttaa ennen karkkoa. Hyvin seurasi ja kuono ummessa.

Tämän jälkeen into vain lisääntyi ja hakulenkit pitenivät pian parhaimmillaan 20km pituisiksi. Hienosti neito oppi pitämään neljää helgeäkin haukussa ja seuraili mainiosti. Loppu ajasta aina kun koiran laski niin elukat löytyivät ja haukku raikasi. Joten koulutus onnistui mainiosti, joskin hiottavaa on aina. Nyt neito oppi että haukulle ei kannata mennä henkseleitä paukutellen vaan aloitta vienosti maukuen ja siintä haukkuun siirtyen.
Ampumatilaisuuksiakin saatiin mutta kaatoa ei valitettavasti neidolle saatu.

Haukkutiheys oli neidolla kohdillaan kun paukutti 110-100 haukkua minuttissa pari ekaa tuntia sitten 70-80 haukkuun siirtyen.
Kuntokin kohosi ja ylimääräiset muuttuivat lihaksiksi ja kestävyyttä tuli. Pari päivässä kun matkamittariin tuli 40km.

Hilpan kanssa yhteistyömme päättyi Elimäen ladyhaukkuihin. Siellä kuitenkin yhteistylkyvytön hirvi ampaisi pitkän karkon(10km) eikä jäänyt haukulle. Joten 25,5p tuli plakkariin ja koeura avattiin niin ohjaajalle kuin koiralle.

Hilppa sai kyllä pauloihinsa kaikki ketkä se tapasi. Aivan superluonne ja nyt itsevarmuuttakin tuli metsäkäyntien yhteydessä aimo annos lisää. Sangen ihana jämytypy siis on kyseessä. Kiitokset Outi Laitiselle Hilpan "lainasta". Toivon mukaan seuraavissa kokeissa on helget kohdallaan sillä ainesta tytössä on vaikka mihin! Niin ja Fanikin toivoo että Hilppa taas tulee meille kylään jatkossakin. ;)

Nellan hirvikaudesta

Nella tyttö se on taas tänä syksynä näyttänyt kuinka upeasti jämytyttö toimii. Turhaan ei olla metsässä käyty vaan melkein aina on jotain haukuttavaa löytynyt. syksyn mittaan kun koira löytää samasta metsäläntistä 4 päivänä peräkkäin aina eri elukoita niin ei voi kuin ihmetelle hyvää toimintavarmuutta.

Pitkiä haukkumisiakin on saatu ja haukusta on kaatojakin napsittu, kuten myös karkoista. Lähemmäs sata hirveä on nyt neidolle kaadettu joten voidaan puhua oikeasta hirvien kauhusta. Siihen päälle vielä tänä vuonnakin ilves haukkua. ;)

Ainoastaan tassujen kanssa on nyt ollut ongelmaa. Pari vuotta sitten neito teloi toisen etutassunsa juuri haukkukokeiden alla. Nyt molemmat etutassut hiukan prankkaa kovassa rasituksessa ja oikea takajalka. Näihin ongelmiin ollaan saatu hyvät jumppaohjeet eläinfysioterapeutilta ja kuntouttamalla ollaankin saatu ontumiset kuriin. Tosin vetolenkkeily jää sitten pois ainoastaan lapsia saa pulkassa vetää niin saa rouva hymyillä. :)

 Itse pääsin myös haukulle hiipimään ja katselemaan kuinka haukun välissä hirvimulli ja Nella joivat samasta lammikosta ja sitten haukku taas jatkui. Mullin kanssa meille sattui sama kulkureitti ja sitten katseltiin hetki toisiamme läheltä.